Kävin seuraamassa OYS:ssa lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoille järjestettävää teemapäivää, jossa eri alojen/osastojen edustajat kertoivat omasta työstään tai sairaudesta, jota hoidetaan heidän omalla osastollaan. Teemoina olivat muun muassa päiväkodin henkilökunnan osaaminen, 1-tyypin diabetes ja aivoverenkierron häiriöt.
Teemapäivä järjestettiin isossa luentosalissa, jonka vuoksi tavoitteenani oli seurata sitä, miten luennoitsijat huomioivat kuulijoita. Me suomalaiset olemme usein hyvin pidättyväisiä ja hiljaisia, emmekä kovin mielellään osallistu keskusteluun varsinkaan isoissa luontosaleissa, joissa on paljon porukkaa. Miten kuulijoita voisi huomioida paremmin?
Kaikilla luennoitsijoilla oli power point esitys, mutta kaikki oli silti hyvin erilaisia ja muutaman luennoitsijan oma persoona nousi hyvin esille. Yhden esityksen diat sisälsivät todella paljon tekstiä, mutta ei juurikaan kuvia ja luennoitsija luki melkein kaiken suoraan dioista. Luennon lopuksi hän kuitenkin kysyi, olisiko opiskelijoilla jotain kysyttävää. Eräässä toisessa esityksessä oli kaksi luennoitsijaa, joiden ammattitaito tuli selkeästi esille. He korostivat käytännön hoitotyötä ja antoivat siitä hyviä esimerkkejä. He näyttivät myös lopuksi lyhyen videon, jossa nuori kertoi itse omasta sairaudestaan humoristisella tavalla. Video kevensi kivasti tunnelmaa ja opiskelijat halusivat heti keskustella/kysellä aiheesta.
Kaikki teemapäivän aiheet liittyivät opiskelijoiden harjoitteluihin ja käytännön hoitotyöhön ja varmasti sitä kautta kiinnostivat opiskelijoita. Luentojen seuraamista myös helpotti se, että aihe vaihtui 30-45minuutin välein. Luennot olivat kuitenkin hyvin perinteisiä, eikä opiskelijoiden aktivointiin juurikaan kiinnitetty huomiota. Miksei isoissa luontosaleissakin voisi tehdä pienimuotoisia tehtäviä, herättää keskustelua tms? Olisiko esim. Kahoot jopa hauska isolla porukalla? Tässä tapauksessa luentojen yksinkertaisuuteen varmasti vaikutti myös se, että luennoitsijoilla ei luultavasti ollut erityistä opettajan koulutusta/kokemusta, eikä välttämättä edes tietoa opiskelijoiden aktivoinnista. Luennoitsijat olivat varmasti myös tehneet pp –esitykset oman työnsä ohella, ehkä jopa kiireellä. Osa luennoitsijoista myös kertoi käyttävänsä vanhempaa luentomateriaalia, jota oli hieman päivitetty eli luennon valmisteluun ei ehkä ollut käytettävissä paljon aikaa.
Luennot sisälsivät runsaasti hyvää asiaa, erilaisia aiheita, paljon pp-dioja… Opiskelijoille teemapäivä oli varmasti mukavaa ja käytännönläheistä vaihtelua verrattuna perinteiseen opiskeluun omassa oppilaitoksessa, mutta kuinka paljon luennoista jäi opiskelijoiden mieleen? 5%? Vai kenties enemmän, kun käytännön hoitotyö oli koko ajan läsnä esimerkkien muodossa? Luentoja järjestetään paljon isoissa luentosaleissa, onko se kannattavaa oppimisen kannalta?
Hyviä pohdintoja. Itse koen hyvinkin ongelmalliseksi isot luentosalit ja suuren opetettavan/koulutettavan ryhmän. Olen ollut luennolla, jossa Kahootia käytettiin suuressa porukassa ja se toimi hyvin. Mielenkiintoinen kysymys tuo viimeinen, meneekö pienemmät kustannukset oppimisen edelle? Tsemppiä viimeisiin seurantoihin! :)
VastaaPoista