Opetuksen seuranta 5.

Osallistuin kolmen tunnin mittaiseen koulutukseen, joka oli järjestetty OYS:n henkilökunnan hoitoisuusluokitusvastaaville uudesta hoitoisuusluokituksesta. Koulutuspaikkana oli suuri neuvotteluhuone. Osallistujia oli noin 25.

Tavoitteenani oli seurata koulutuksen aikana teetettävien tehtävien vaikutusta opetukseen.

Aluksi oli reilun tunnin mittainen luento ja power point -esitys. Luennolla käytiin läpi hoitoisuusluokituksen tarpeellisuutta, sekä vanhan ja uuden hoitoisuusluokituksen eroja. Luento ei sisältänyt tehtäviä, jotka olisivat aktivoineet tai motivoineet kuulijoita. 

Luennon jälkeen kaikille jaettiin hoitoisuusluokitusmittari sekä kaksi potilastapausta, jotka oli tulostettu potilastietojärjestelmästä. Kaikki nimet oli yliviivattu, jottei tietoturva vaarantuisi, mutta muuten esimerkkitapauksia ei oltu muokattu luettavampaan muotoon. Toki todellisuudessakin hoitoisuusluokitus tulee onnistua kirjauksien perusteella, mutta tietokoneella kirjaukset ovat helpommin luettavissa kuin paksussa paperinipussa. Koulutuksen vetäjä antoi tehtäväksi luokitella ensimmäisen esimerkin pienissä ryhmissä. Ryhmät muodostuivat vieruskavereista eli oman osaston henkilökunnasta. Olisiko keskustelua syntynyt enemmän tai olisiko näkökulma laajentunut, jos ryhmät olisi jaettu eri tavalla? Esimerkiksi niin, että ryhmissä olisi ollut hoitajia eri osastoilta. Osa ryhmistä luokitteli esimerkin nopeasti, kun taas parissa ryhmässä luokitusjärjestelmä aiheutti paljon keskustelua, eivätkä ryhmät ehtineet tehdä luokitusta loppuun. Tehtävä käytiin läpi niin, että jokaiselta ryhmältä kysyttiin vuorotellen luokitusta ja perusteluja siihen. Koulutukseen osallistui hoitajia hyvin erilaisilta osastoilta ja luokittelu herättikin paljon kysymyksiä ja keskustelua etenkin lasten puolen hoitajien keskuudessa, sillä esimerkkitapaukset oli tehty aikuispotilaista. Mietinkin, olisiko koulutus kannattanut järjestää erikseen esim. lasten puolen hoitajille, jolloin esimerkkitapaukset olisi voineet olla lapsipotilaita?

Toisen potilasesimerkin kohdalla tehtävänanto oli samanlainen, mutta luokittelu herätti enemmän keskustelua kuin aikaisempi. Yksi ryhmä keskusteli tiiviisti aiheesta ja moni asia mietitytti heitä ja he esittivät useita kysymyksiä kouluttajalle. Osaan kysymyksistä kouluttaja vastasi, mutta suurin osa vastauksista oli hyvin ympäripyöreitä tai hän sivuutti koko kysymyksen kertomalla jostain muusta asiasta, mikä herätti kummastusta useissa koulutukseen osallistujissa, myös minussa. Olisiko keskustelulle pitänyt jäädä enemmän aikaa? Kahden luokittelutehtävän jälkeen osallistujia näytti mietityttävän moni asia, mutta koulutus loppui aikataulun mukaisesti. Tämän koulutuksen perusteella hoitoisuusluokitusvastaavat kouluttavat oman osastonsa henkilökunnan vuoden loppuun mennessä.